Kun nuorten osallistumisen esteitä tarkastelee yhdessä, ne piirtävät synkän kuvan ajastamme. Hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskunnan rakenteet ovat murroksessa, luottamus instituutioihin heikkenee, eriarvoisuus kasvaa ja yhteisöllisyyden siteet ohenevat. Näiden esteiden yhteisvaikutus repii kuilua nuorten ja päätöksenteon välillä ja vie yhteiskunnalta moninaisen tiedon ja kokemuksen, jota ilman päätökset jäävät vajaiksi. Kun haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ääni jää kuulumatta, menetämme myös mahdollisuuden rakentaa päätöksiä, jotka todella heijastavat koko yhteisön tarpeita ja todellisuutta.
Hiljaisuus ei tarkoita, ettei nuorilla olisi ajatuksia, tai halua vaikuttaa. Se kertoo, että reitti vaikuttamisen areenoille on tukittu näkyvin ja näkymättömin estein. Jokainen kuulematta jäänyt ääni on menetetty näkemys, menetetty tarina ja menetetty mahdollisuus parempaan yhteiskuntaan. Kun tämä hiljaisuus jatkuu, se ei ainoastaan eristä nuoria, vaan kaventaa koko demokratian perustaa. Päätöksenteko keskittyy kapeammalle joukolle, mikä syventää kuilua entisestään. Kun haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ääni jää kuulumatta, päätökset tehdään ilman heidän kokemustaan ja näkökulmaansa. Tämä ei ole vain epäoikeudenmukaista – se on vaarallista.
Vaikeneminen ei tarkoita, ettei nuorilla olisi sanottavaa. Heillä on. Kyse on siitä, että esteet – näkyvät ja näkymättömät – ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne peittävät reitin vaikuttamisen areenoille. Tämä hiljaisuus maksaa paljon: se vie yhteiskunnalta moninaisen osaamisen ja tiedon, joka voisi parantaa päätöksiä ja palveluita. Se vie nuorilta itseltään kokemuksen merkityksellisyydestä ja kuulumisesta. Ja se vie meiltä kaikilta luottamuksen siihen, että demokratia kuuluu kaikille.
Jos haluamme rakentaa kestävän ja yhdenvertaisen tulevaisuuden, meidän on ensin uskallettava katsoa näitä esteitä suoraan ja niin syvälle, että näemme ne rakenteet, kokemukset ja tunteet, jotka pitävät nuorten äänen poissa päätöksenteosta. Esteiden purkaminen alkaa niiden hyväksymisestä todellisiksi ja tärkein muutos syntyy asenteesta. Kun päätöksenteon rakenteet todella haluavat nuoret mukaan, esteiden poistaminen ei ole sivujuonne, vaan koko prosessin lähtökohta. Esteiden purku ei ole nuorten vastuulla, vaan se on aikuisten, päättäjien ja järjestäjien velvollisuus.
Kohtaamisen merkitys osallisuuden rakentumisessa
Osallisuus ei synny tyhjiössä, vaan se rakentuu kohtaamisissa: jokapäiväisissä tilanteissa opettajien, nuorisotyöntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden, harrastusohjaajien ja vertaisryhmien kanssa. Jokainen kohtaaminen lähettää nuorelle viestin siitä, ovatko hänen kokemuksensa ja näkemyksensä arvokkaita. Myönteiset kohtaamiset, joissa nuoren ääni otetaan todesta, vahvistavat käsitystä omasta toimijuudesta ja kyvystä vaikuttaa. Negatiiviset kohtaamiset, joissa nuoren ääni sivuutetaan tai kyseenalaistetaan, voivat taas syventää kokemusta ulkopuolisuudesta.
Näin arjen pienillä teoilla – kuuntelemisella, rohkaisulla ja tilan antamisella – on valtava merkitys nuoren osallisuuden polun rakentumisessa. Osallisuuden perusta rakentuu lähellä, nuoren omassa elämässä ja arjen valinnoissa. Se, että nuori voi vaikuttaa siihen, mitä hänen arjessaan tapahtuu ja miten hänen ääntään kuunnellaan perheessä ja lähiyhteisössä, luo kokemuksen siitä, että oma toiminta merkitsee. Kun nuori saa positiivisia kokemuksia vaikuttamisesta omaan arkeen, se voi kasvaa luontevaksi osaksi identiteettiä ja madaltaa kynnystä osallistua myöhemmin myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Kohteesta vaikuttajaksi (KoVa) -hanke tarttuu tähän hiljaisuuteen ja tekee siitä näkyvää. Seuraavien kolmen vuoden aikana hankkeessa kehitetään ja mallinnetaan nuorten vaikuttajaryhmien toimintaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten näkökulmasta Oulussa, Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Työtä tehdään yhdessä marginalisoitujen ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kanssa, heidän arjestaan ja kokemuksistaan käsin. Tavoitteenamme on paitsi vahvistaa nuorten vaikutusmahdollisuuksia, myös tarjota heille myönteisiä ja voimaannuttavia kokemuksia vaikuttamisesta – erityisesti niille nuorille, joiden mielipidettä ei perinteisesti ole kuunneltu tai pidetty tärkeänä. Kun nuori saa ensimmäisen kokemuksensa siitä, että hänen ajatuksillaan, mielipiteillään ja kokemuksillaan on merkitystä, syntyy luottamuksen ja osallisuuden siemen, joka voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Kova-hanke toteutetaan vuosina 2025–2028 ja sitä toteuttavat Nuorten Palvelu ry, Into ry. ja Rauhankasvatusinstituutti ry. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Elina Elme
Kirjoittaja työskentelee Nuorten Palvelu ry:ssä ja uskoo, että jokaisella nuorella on oikeus empaattiseen kohtaamiseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan elämäänsä sekä ympäröivään yhteiskuntaan.