Elämme monikriisien aikaa, jossa epävarmuuksista on tullut pysyvämpi osa arkea. Yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy, ja tulevaisuuden ennakointi ja hahmottaminen käyvät yhä vaikeammiksi. Kun mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään tai yhteisten asioiden suuntaan näyttävät kaventuvan, myös luottamus tulevaan horjuu. Silloin on syytä kysyä, millaisissa oloissa toivo voi säilyä ja vahvistua.
Yksi vastaus löytyy yhteisöistä. Niissä muodostuvat monet niistä kokemuksista, joiden varassa ihminen oppii ymmärtämään itseään ja paikkaansa maailmassa. Yhteisö voi vahvistaa tunnetta siitä, että elämäänsä pystyy vaikuttamaan, mutta se voi myös sulkea ulkopuolelle ja kaventaa näköaloja. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisiksi arjen yhteisöt rakentuvat. Parhaimmillaan ne avaavat mahdollisuuksia, joita kukaan niiden jäsenistä ei olisi yksin osannut nähdä.
Kukoistaminen on yhteisön elinvoimaa
Kukoistavan yhteisön tunnistaa usein sen ilmapiiristä. Ihmiset uskaltavat tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksiaan ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin tarvitsematta jatkuvasti varmistella omaa asemaansa. Toisten osaaminen herättää kiinnostusta, ja erilaiset kokemukset voivat avata yhteiseen ajatteluun odottamattomia näkökulmia. Kun ihmisten vahvuudet pääsevät täydentämään toisiaan, syntyy oivalluksia ja toimintaa, joihin kukaan ei yksin olisi yltänyt. Yhteisön elinvoima rakentuu juuri tästä vuorovaikutuksesta, jossa yksilöiden voimavarat muuttuvat yhteisiksi mahdollisuuksiksi.
Kukoistamisen perustana on psykologinen turvallisuus, joka antaa tilaa myös epävarmuudelle ja erimielisyyksille. Luottamus yhteisöön punnitaan erityisesti silloin, kun odotukset eivät täyty tai ihmisten tarpeet joutuvat ristiriitaan. Olennaista on, pystytäänkö vaikeita kokemuksia käsittelemään niin, etteivät ne horjuta ihmisten tunnetta omasta arvostaan ja paikastaan yhteisössä. Rakentavasti käsitellyt ristiriidat voivat parhaimmillaan syventää keskinäistä ymmärrystä ja auttaa yhteisöä löytämään uusia tapoja toimia.
Elinvoimainen yhteisö tarvitsee myös kykyä tarkastella ja uudistaa omia käytäntöjään. Ajan myötä vakiintuneet toimintatavat saattavat alkaa rajoittaa juuri niitä mahdollisuuksia, joita niiden on tarkoitus tukea. Yhteisön arjessa vaikuttaa myös näkymätöntä valtaa, joka määrittää, millaiset näkemykset saavat painoarvoa ja kenelle avautuu tilaa toimia. Näiden rakenteiden tunnistaminen edellyttää kiinnostusta siihen, miten yhteisön jäsenet arjen todellisuudessa kokevat. Kun kokemuksia voidaan tarkastella yhdessä ja niiden pohjalta muuttaa totuttuja toimintatapoja, yhteisölle kehittyy vähitellen kyky vastata uusiin tarpeisiin. Uudistumisesta tulee silloin osa sen jokapäiväistä toimintaa eikä vain yksittäisiin ongelmiin reagoimista.
Toivo tarvitsee yhteyttä toisiin
Yhteisöjen merkitys ulottuu yksittäisen ihmisen hyvinvointia laajemmalle. Yhteiskunnallinen luottamus rakentuu osaltaan siitä, mitä ihmiset kokevat omissa arkiympäristöissään. Jos toistuvat kokemukset kertovat, ettei tule kuulluksi tai ettei oma panos merkitse mitään, usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin heikkenee. Vastaavasti kokemus reilusta kohtelusta ja mahdollisuudesta toimia yhdessä voi vahvistaa valmiutta tarttua myös omaa yhteisöä suurempiin kysymyksiin.
Toivo ei ole vain yksilön sisäinen kokemus, vaan ennen kaikkea yhteisöllinen voima, joka syntyy ihmisten välisestä yhteydestä ja kokemuksesta, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa yhdessä. Toivottomuuden vastavoimana ei silloin ole pelkkä optimistinen ajattelu, vaan mahdollisuus osallistua, saada aikaan muutosta ja huomata, ettei nykyinen tilanne määritä kaikkea sitä, mikä on vielä mahdollista. Yhteys toisiin tekee tästä mahdollisuudesta konkreettisen. Näin ymmärrettynä kukoistavat yhteisöt ovat myös yhteiskunnan kestävyyden kannalta tärkeitä. Ne tarjoavat paikkoja, joissa opitaan elämään erilaisuuden kanssa, kantamaan vastuuta yhteisestä ja löytämään ratkaisuja tilanteisiin, joihin yhden ihmisen voimavarat eivät riitä. Kun yhteistyöstä karttuu omakohtaisia kokemuksia, tulevaisuus ei näyttäydy vain ulkopuolelta tulevina muutoksina.
Kukoistavia yhteisöjä rakennetaan kohtaaminen kerrallaan
Kukoistaminen ei synny itsestään, vaan yhteisöjen arkea muovaavista käytännöistä ja ihmisten välisistä suhteista. Siksi yhteisöjen kehittämisessä on olennaista tarkastella, millaisia mahdollisuuksia niiden jäsenillä on tulla kuulluiksi, osallistua yhteiseen toimintaan ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin usein huomaamattomiin toimintatapoihin, jotka määrittävät, kuka kokee kuuluvansa joukkoon ja kenen näkemyksillä on merkitystä. Turvallisen yhteisökulttuurin rakentaminen edellyttää valmiutta tunnistaa näitä käytäntöjä ja muuttaa niitä yhdessä yhteisön jäsenten kanssa.
Yhteisön turvallisuus rakentuu pitkälti kohtaamisissa, joissa ihmisen arvo tunnustetaan riippumatta hänen taustastaan, ominaisuuksistaan tai senhetkisestä elämäntilanteestaan. Arvostava kohtaaminen perustuu aitoon kiinnostukseen toisen kokemuksia kohtaan sekä haluun ymmärtää hänen näkökulmaansa. Läsnäolo ja kuunteleminen luovat pohjaa dialogiselle suhteelle, jossa ihmiset voivat vaikuttaa toisiinsa ja etsiä yhdessä ratkaisuja. Tällaiset kohtaamiset vahvistavat vähitellen luottamusta ja muovaavat yhteisön toimintakulttuuria, mutta niiden merkitys ulottuu myös yksittäistä vuorovaikutustilannetta pidemmälle: ne vaikuttavat siihen, millaiseksi ihminen kokee oman asemansa yhteisössä ja millaisia mahdollisuuksia hän näkee itsellään olevan.
Nuorten Palvelu ry:n työssä kukoistavien yhteisöjen rakentaminen liittyy tavoitteeseen yhteiskunnasta, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus kasvaa turvallisessa ympäristössä, tulla hyväksytyksi omana itsenään ja kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöä. Väkivalta, ulkopuolisuus ja eriarvoisuus kaventavat näitä mahdollisuuksia ja loukkaavat nuorten oikeuksia tavalla, johon yksilöihin kohdistuvat tukitoimet eivät yksin riitä vastaamaan. Tarvitaan muutoksia myös niissä yhteisöissä ja toimintakulttuureissa, joissa nuoret kasvavat ja rakentavat käsitystään itsestään sekä suhteestaan ympäröivään yhteiskuntaan. Tämän vuoksi Nuorten Palvelu ry keskittyy vahvistamaan erityisesti nuorten omia kasvuympäristöjä.
Työssä lisätään turvallisten aikuisten läsnäoloa ja kehitetään nuoria kohtaavien ammattilaisten osaamista, jotta arjen vuorovaikutus tukisi entistä paremmin nuorten hyvinvointia. Yhtä tärkeää on vahvistaa nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa omiin yhteisöihinsä ja osallistua laajemmin yhteiskunnan rakentamiseen. Koska nuorten kasvuympäristöihin vaikuttavat monet eri toimijat, työssä vahvistetaan myös ammattilaisten ja viranomaisten yhteistyötä sekä tuotetaan päätöksenteon tueksi tietoa nuorten hyvinvointia heikentävistä yhteiskunnallisista ongelmista ja mahdollisuuksista ratkaista niitä. Työn perustana ovat sosiaalipedagoginen ajattelu ja yhteisövaikuttavuus, jotka täydentävät toisiaan. Näiden lähtökohtien yhdistäminen mahdollistaa ratkaisut, joissa nuorten hyvinvointia vahvistetaan kehittämällä heidän omia kasvuympäristöjään sen sijaan, että huomio kohdistuisi vain yksittäisten nuorten tilanteisiin.
Epävarmuuden keskellä toivo vahvistuu kokemuksista, jotka avaavat näkymiä tulevaan ja osoittavat, että asioihin on mahdollista vaikuttaa. Kukoistavissa yhteisöissä ihminen voi tunnistaa oman merkityksensä osana yhteistä elämää ja huomata, kuinka yhdessä toimiminen avaa mahdollisuuksia, joita yksin olisi vaikea nähdä. Turvallisten yhteisöjen rakentaminen on siksi myös toivon vahvistamista: sellaisten olosuhteiden luomista, joissa tulevaisuus näyttäytyy avoimena ja sen rakentamiseen voi itse osallistua.
Jokainen nuori tarvitsee turvallisen aikuisen.
Turvalliset aikuiset rakentavat turvallisia yhteisöjä.
TOIVOA ON.
Elina Elme,
Nuorten Palvelu ry:n asiantuntija
