Sanat luovat merkityksiä. Valittu kieli muovaa koettua todellisuutta ja vaikuttaa siihen, millaisena maailma ja oma paikka siinä näyttäytyvät. Siksi sanoilla on väliä. Sillä, miten puhumme toisillemme, on merkitystä. Toisten katse itsessä tuntuu, ja muiden kertomukset meistä vaikuttavat siihen, miten opimme katsomaan itseämme.
Erityisesti nuoren minäkuva rakentuu sanoista, joita hän kuulee itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Epätosistakin sanoista voi tulla totta, jos ne jäävät elämään sisäisenä puheena, kipeinä jälkinä omaan tarinaan. Aikuisten sanat eivät jää ilmaan – ne valuvat nuorten kieleen, käytökseen ja käsitykseen omasta arvosta. Se, millaista kieltä aikuiset käyttävät, määrittää, kenelle maailma tuntuu avoimelta, ja kenelle vihamieliseltä.
Sanoilla rakennetaan todellisuutta, mutta myös murennetaan sitä. Rasistinen, leimaava ja eriarvoisuutta tuottava puhe ei ole harmitonta mielipiteenilmaisua, vaan vallankäyttöä. Se kaventaa tilaa olla, oppia ja kasvaa. Kun nuori oppii kuulemaan itsestään kertomuksia, joissa hänet nähdään ongelmana, poikkeamana tai uhkana, hän alkaa helposti nähdä itsensä juuri sellaisena.
Yhtä merkityksellistä kuin puhe, on hiljaisuus. Hiljaisuus ei ole neutraali tila, vaan vaikuttava valinta. Se, mitä tapahtuu satuttavien sanojen väleissä, rasististen kommenttien ympärillä ja syrjivän puheen jälkeen, on meidän kaikkien vastuulla. Kun emme puutu, valtuutamme hyväksyen. Kun vaikenemme, annamme tilaa väkivaltaisille äänille, ja sysäämme vastuun niille, joilla on jo valmiiksi vähiten valtaa.
Aikuisten rooli on ratkaiseva. Me asetamme ilmapiirin paitsi sillä, mitä sanomme, myös sillä, mitä jätämme sanomatta. Passiivisuus ei suojele ketään. Vaikeneminen ei säilytä rauhaa, vaan ylläpitää vääryyttä. Turvallinen tila ei synny itsestään. Se rakennetaan tietoisilla valinnoilla.
Aikuisilla on valta määrittää, miltä yhteinen tilamme kuulostaa, ja kenelle se on mahdollinen. Voimme kohottaa, rohkaista ja auttaa nuoria kasvamaan kohti toivoa ja luottamusta. Voimme rakentaa kieltä, joka tekee tilaa erilaisuudelle ja vahvistaa jokaisen ihmisarvoa. Tai voimme antaa vallan vastakkainasettelulle, epäluottamukselle ja pelolle, jotka tekevät maailmasta turvattomamman kaikille. Sanat ovat tekoja. Ne jättävät jäljen. Millaisen todellisuuden sinä rakennat sanoillasi? Millaisen jätät rakentamatta vaikenemalla?
Kirjoittaneet Elina Elme ja Johanna Flinkman, Nuorten Palvelu ry
Teksti on kirjoitettu osana Itä-Suomen ETNO:n viestintäkampanjaa #SanatOvatTekoja .