Meidän kylän nuoret -hanke road tripillä

Koska monet ammattilaiset olivat jo viettämässä kesävapaitaan ja Metku-tiimin kalentereissa viime viikon torstai ammotti tyhjyyttään, päätimme lähteä pienelle road tripille tavoitteenamme tutustua kahteen hankepaikkakuntaamme, Kaaviin ja Tuusniemeen turistin silmin ja saada oman käden kosketusta paikallisesta elämänmenosta. Lisäksi halusimme kyläralli-hengessä selvittää, missä meidän kylän nuoret mahdollisesti viettävät aikaansa. Aiempien reissukokemustemme perusteella jututtamalla ihmisiä pääsee osaksi sitä hiljaista paikallistietoa, jota ei painettuna tekstinä useinkaan löydä. Koimme myös tärkeäksi aistia paikkakuntien yleistä ilmapiiriä, sillä paikallisen voimavarojen hyödyntäminen on yksi hankkeemme tarkoituksista. Lisäksi haluamme kehittää juuri kyseisten alueiden ihmisten hyvinvointia edistävää toimintaa heidän tarpeistaan käsin.

Torstaiaamuna sähäkänsininen Skoda kiidättää kolmea turistia kohti tuntematonta, tarkemmin Kaavin ja Tuusniemen kuntia. Kaikilla Metku-tiimiläisillä on varsin vähänlaisesti kokemusta noista keskuksista, joten haluamme suhtautua kaikkeen retkipäivänämme kokemaan avoimin mielin ja positiivisella uteliaisuudella. Tarkoituksenamme on ottaa paljon kuvia, maistaa jotain paikallista, tavata ihmisiä sekä selvittää mitä palveluita paikkakunnilla on.

Kaavi on kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu noin 2 800 ihmistä, ja sen pinta-ala on 789,60 km². Kaavin ja Kuopion välinen matka on 60 kilometriä, ja Joensuuhun puolestaan ajelee 90 kilometrin verran. Kaavin naapurikuntia ovat Kuopio, Juuka, Outokumpu, Polvijärvi sekö Tuusniemi. (Wikipedia.)

 

 

Kaavin keskusta näyttäytyy meille pienenä, mutta varsin vilkkaana. Ihmiset toimittavat arkisia askareitaan torilla ja lomalaiset täydentävät mökkijääkaapin varastoja paikallisissa kaupoissa. Maisemasta erottautuva jyhkeä kunnantalo jää mieleen. Vierailemme kolmen ystävyksen pyörittämällä kesäkirppiksellä. Heiltä opimme, että Kaavi tulee todella lausua ”Kuavi”. Yhtä emalikippoa ja pikkuruista lasimaljakkoa myöhemmin astumme ulos auringonpaisteeseen ja toteamme, että kaavilaiset juttelevat ulkopaikkakuntalaisille varsin mielellään ja toivottavat meidät tervetulleiksi vastakin. Seuraavaksi käymme tarkastelemassa paikallista nuorisotaloa ulkoa käsin; kesäaikaan talo on suljettu ja ohjaajat lomalla. Nuorisotalon läheisestä pizzerian ja leipomon yhdistelmästä mukaamme tarttuvat tuoreet leivät. Nautittuamme lounaan pienessä paikallisessa ravintolassa, olemme valmiita suuntaamaan kohti Kaavin naapurikuntaa, Tuusniemeä.

 

 

Tuusniemi on kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu noin 2 400 ihmistä, ja sen pinta-ala on 699,42 km². Tuusniemi sijaitsee Kuopion ja Joensuun puolivälissä. Naapurikuntia ovat Heinävesi, Kaavi, Kuopio, Leppävirta ja Outokumpu. (Wikipedia.)

 

 

Tuusniemi jää ysitien varrelle ajettaessa Kuopiosta Joensuuhun. Paikallinen Teboil vastaanottaa Tuusniemelle kääntyjän ensimmäisenä. Varsinainen katseenkiinnittäjä on kuitenkin keskustaan ajettaessa vaaleankeltainen kaunis puukirkko, jonne emme tällä kertaa valitettavasti poikkea. Ajettaessa eteenpäin kylän raittia vasemmalla kohoavat upeat puiset portaat mäen laelle. Onhan tuollaiset portaat kiivettävä! Portaissa päivittäin käyvä harmaahapsinen Lauri kertoo, että rahoitus kuntoportaiden materiaaleihin on tullut EU:n maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, mutta itse rakennustyö on tehty talkoovoimin. Portaisiin on kiinnitetty kultaisia laattoja, joissa on yksityishenkilöiden ja erilaisten yritysten tai yhteisöjä. Oman laatan voi ostaa 50 euron hintaan Tuusniemen kotiseutuyhdistys ry:ltä. Rahat käytetään portaiden kunnossapitoon. Lauri kertoo hänen laattansa olevan ylimmällä portaalla mäen harjalla. Kun kiipeämme ylös saakka, saamme huomata, että niin todella on. Portaiden jälkeen vierailemme paikallisella kirpputorilla, josta mukaan tarttuu pikkuautoja sekä vuoden 1973 uusi nuoren naisen lehti Me Kaksi. Vintiltä tuoksuvan lehden sivuilta voi kaikin tavoin aistia vapautumisen vallankumouksen kipinöintiä. Retkemme Tuusniemellä päättyy rantakahvilaan, jossa koostamme yhteen kaikkea kokemaamme.

 

 

Kokonaisuutena retki oli varsin onnistunut. Ahkerasta kylärallista huolimatta emme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan törmänneet nuoriin, mikä jäi mietityttämään Metku-tiimiä. Missä kaikki kylien nuoret lymyävät? Hyödylliseksi koimme kauppojen ilmoitustaulujen tutkimisen, sillä eräästäkin löysimme tietoa paikallisesta vapaaehtoistoiminnasta, mikä ei ollut tullut ilmi esiselvityksessä. Samoin paikallislehtien pienikin tutkailu auttaa omalta osaltaan turisteja sukeltamaan retkikohteen tunnelmaan. Erityisesti reissusta jäivät mieleen sekä Kaavin että Tuusniemen positiivisen uteliaasti turisteihin suhtautuvat asukkaat sekä yhteisöllisen tekemisen kulttuuri. Metku-tiimi odottaa innolla pääsevänsä osaksi sitä!