Minuus

Eilen aloin muistelemaan entisiä aikoja ja ajatukset veivät minut muistoissani yläasteaikoihin. Mietin sitä, mitenkä olen päässyt tähän tilanteeseen ja minkä takia olen tällainen kuin nyt olen, kun olen nykyään kuin entisen minäni alter ego. Yläasteella olin ujo nuori, jolla ei ollut kuin pari ystävää ja vielä vähemmän kavereita. Kadehdin muita tyttöjä koulussani, joilla oli paljon tyttöjä sekä poikia kavereina. Itse en edes uskaltanut puhua pojille ja mietin, että miten ne ”suosituimmat tytöt” uskalsivat. En ollut tyytyväinen elämääni, koska vertailin itseäni koko ajan muihin, jota ei todellakaan pitäisi tehdä. Toivoin monesti, että tulevaisuudessa minullakin olisi paljon kavereita. 9. luokan keväällä päätin tehdä asialle jotain, koska halusin muutosta elämääni ja olla onnellisempi. Halusin uusia kavereita, rohkeutta puhua pojille ja löytää oman tyylini. Kaikki nämä otin tavoitteekseni.

Sain kuulla samana kesänä, että pääsen lukioon, jossa minulla olisi mahdollista aloittaa elämä periaatteessa puhtaalta pöydältä, koska vanhat kiusaajani ja luokkalaiseni siirtyisivät muualle opiskelemaan. Lukioon päästyäni ensimmäisellä ja toisella vuositasolla elämääni tuli uusia tuttavuuksia ja kavereita. Olin erittäin iloinen siitä, koska se oli suurin määrä kavereita siihen mennessä mitä minulla oli koskaan ollut. Samalla aloin löytämään omaa tyyliäni pikkuhiljaa, mutta olin vieläkin hukassa oman itseni kanssa, näin kuin jälkikäteen tarkastelee.

Tavoitteiden saavuttamisen prosessi sai tulta alleen eniten kesällä ennen abivuoden aloitusta. Sen katson tärkeimmäksi tapahtumaksi, joka käynnisti tapahtumien ketjun, joilla on paljon merkitystä nykyisen itseni kannalta. Kliseisesti minun sydän särjettiin, joka oli uutta minulle ja se tuntui todella pahalta. Silloin löysin uuden puolen itsestäni, jota en olisi löytänyt ilman tätä ikävää sattumusta. Seuraavalla kerralla kun elämä koetteli, löysin taas uuden puolen itsestäni. Vuosien vieriessä tähän päivään asti olen saanut itsevarmuutta ja löytänyt uusia puolia itsestäni aina, kun jotain henkisesti raskasta ja satuttavaa on tapahtunut. Paha olo on monesti tuntunut ylitsepääsemättömältä nuorempana, mutta kaikesta on selvitty ja se on kasvattanut luonnettani. Silloin tuntee itsensä voittajaksi, kun on selvinnyt elämän tarjoamista koettelemuksista. Itsevarmuuden kasvamisesta olen kiitollinen, koska ilman sitä olisi monta tilaisuutta jäänyt käyttämättä ja asiaa tekemättä. En varmaan olisi kirjoittamassa tätä blogitekstiä, jos asiat olisivat menneet eri tavalla.

Olen sitä mieltä, että ihmiseen pitää sattua, jotta voi kehittyä ihmisenä ja jatkaa vahvempana eteenpäin. Niin kuin tuttu sanonta menee ”ei kipua, ei hyötyä”. Näiden sattumusten jälkeen olen tilanteessa, josta haaveilin lapsena. Se vain vaati haasteita matkan varrella, joskus liiankin paljon samaan aikaan. Kannattaa pitää mielessä, että elämässä tapahtuu aina asioita, mitkä ovat tarkoitettu tapahtuvan. Jos ei tiedosta vielä minkälainen on todellinen minä, niin elä hättäile, istu mättäälle. Kyllä se päivä koittaa.

~Life isn’t about finding yourself. Life is about creating yourself. ~

Kirjailija George Bernard Shaw (1856-1950)

-Nupsu

Blogitekstin on kirjoittanut harjoittelijamme Nuorten Palvelu ry:ssä.