Vapaaehtoistyö vai hyväntahtoisuustyö

Vapaaehtoinen on yksi suosittu hyväntekeväisyys muoto, jota monet ihmiset mielellään harrastavat. Vapaaehtoisia tulee monessa muodossa. On kahviavustajia, valvojia tai vapaaehtoinen on mukana jotain isompaa yhteistä projektia. Kaikissa on kuitenkin sama yhteinen päämäärä: Vapaaehtoisen työpanos käytetään toisen auttamiseksi.
Vapaaehtoisen palkka on yleensä vapaaehtoistodistus ja hyvä mieli. Palkkaa ei vapaaehtoistyöstä nimensä mukaisesti makseta. Kuitenkin kyseessä on erittäin tärkeä työpanos, mikä rikastuttaa valtavasti ympäröivää yhteisöä. Näiden pohjalta jäin miettimään kysymystä: mikä on vapaaehtoisen arvo yhteiskunnassa? Vapaaehtoinen käy yleensä töissä vapaaehtoistyön ohella, mikä rajoittaa paljon aikaa mitä voi vapaaehtoistyölleen käyttää. Kyseessä on kuitenkin harrastuksenomainen toiminta. Joillekin vapaaehtoisille taas vapaaehtoistyö voi olla se ainut työ, ja sen ohella etsitään oikeita töitä. Vaikkakin vapaaehtoistyö voi olla tekijälle mieluisaa ja sillä voi olla suurtakin merkitystä, kyseessä ei kuitenkaan ole työ joka voisi hänet elättää. Vapaaehtoistyöhön käytettävä aikakin voi olla pieniä tuntimääriä, jos vertaa tavalliseen työssäkäyvään ihmiseen. Toisin sanoen nykyinen yhteiskuntarakenne asettaa tietynlaisia haasteita vapaaehtoistyölle. Työn merkitys on kuitenkin tärkeää. Vuosittain Suomi säästää yli 100 miljoonaa euroa vuodessa vapaaehtoistyöntekijöiden ansiosta (Yle Tampere 2011). Pitäisikö tätä merkittävää työnmuotoa tukea enemmänkin yhteiskunnallisesti.

Itse jouduin valitsemaan oikean työn ja vapaaehtoistyön väliltä. Olin ulkomailla tekemässä EVS (European Voluntary Service) vapaaehtoistyön vaihtoa Espanjassa. Tein vapaaehtoistyötä kokopäiväisesti paikallisen yhteisön hyväksi. Vaihdossa ollessani jouduin tappelemaan työttömyystuestani. Toki sain vaihdon kautta itselleni taskurahaa, jotta raha riittäisi ruokaan. Kuitenkin minulla oli tietenkin muitakin juoksevia menoja kotona, enkä voinut elää vain taskurahan turvin. Asiaa ei helpottanut se, että jouduin vapaaehtoistyöni aikana hakemaan kokoajan oikeita töitä. Noin kolme kuukautta ehti mennä vaihdosta kun minulle tarjottiin töitä. Itselleni valinta oli helppo ja valitsin työt. Kuitenkin jos samainen tilanne tulisi vastaan jollekulle toiselle ja hän kokisi vapaaehtoistyön merkityksellisemmäksi itsellensä ja yhteisölle, onko oikein laittaa henkilö karenssiin, jos hän kuitenkin tekee töitä yhteisönsä hyväksi? Eikö yksilön rooli ole juuri tukea omaa yhteisöä? Siksihän me töitä tehdään, eikö?

Itse teen edelleen paljon vapaaehtoistyötä leipätyöni ulkopuolella. Usein jaksamiseni ei kuitenkaan riitä työni ulkopuolelle, ja jätän vapaaehtoistyötä tekemättä vaikka tiedän sillä työllä olevan suurtakin merkitystä. Vapaaehtoistyölle on kuitenkin annettu nollan euron hintalappu. Työtä mitä tekisin mielelläni, mutta minun ei kannata. Toivottavasti tähän näkemykseen tulisi muutosta. Emme näkisi tulevaisuudessa työtä ainoana tapana olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Emme näkisi työtä tulevaisuudessa olevan ainoa tapa olla tärkeä. Jokainen joka edistää lähipiirinsä, lähiyhteisönsä ja yhteiskuntansa hyvinvointia on arvokas. Ja näitä yksilöitä yhteiskunnan pitäisi tukea parhaan kykynsä mukaisesti.

Näkemys ei ole utopiaa, vaikka se vielä kaukaista onkin. Mediassa on ollut puhetta perustulosta, milloin juurikin vapaaehtoistyön merkitys korostuisi. Kyseessä ei enää olisi vapaaehtoistyö, vaan lähinnä hyväntahtoisuustyö. Jokainen, joka haluaa parantaa ympäristöänsä omalla panostuksellaan, olisi siihen tuettu. Heitä… tai pikemmin voisi sanoa meitä, on lukuisia. Ennen kuin tämä visio joskus ottaa askelia eteenpäin, pidetään vapaaehtoistyön sielua pystyssä. Tahto auttaa toisia ja tehdä hyvää. Yhdessä olemme vahvoja.

~ Ville Kukkurainen

Ville työskentelee yhteisövaikuttajana Nuorten Palvelun Nuorten Reviireillä -toiminnassa.