Muutamia vuosia sitten julkisuudessa käytiin keskustelua siitä, kannattaisiko nuorille jakaa ilmaisia kondomeja. Ilmaisjakelu ei saanut kannatusta, koska kondomien jakelulla ei uskottu olevan vaikutusta nuorten kondomin käyttöön tai seksitautien ehkäisyyn. Tästä keskustelusta sai kuitenkin alkunsa kiinnostukseni lähteä selvittämään tutkimuksen keinoin, mikä merkitys oppilaitoksessa toteutetulla seksuaaliterveysinterventiolla voi olla nuorten seksuaaliterveydelle.

Väitöskirjani ”Ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytyminen ja siihen liittyvät tiedot ja asenteet ennen seksuaaliterveysinterventiota ja sen jälkeen” tarkoitus oli kuvata ja selittää ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytymistä ja siihen liittyviä tietoja ja asenteita ennen seksuaaliterveysinterventiota ja sen jälkeen. Lisäksi tarkoitus oli kuvata, miten ammattiin opiskelevat nuoret arvioivat oppilaitoksissa toteutettua seksuaaliterveysinterventiota. Tutkimuksessa toteutettiin seksuaaliterveysinterventio neljässä ammatillisessa oppilaitoksessa. Interventio sisälsi oppitunnin seksuaaliterveydestä sekä kirjallisten materiaalien ja ilmaisten kondomien jakelua oppilaitoksissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 705 ammattiin opiskelevaa nuorta.

 

Seksuaaliterveyden haasteena toistuvat tartunnat ja heikko tietojen taso

 

Monien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten muutosten aikaa elävälle nuorelle seksuaalisuus on tärkeä voimavara, mutta samalla nuoren seksuaaliterveys on haavoittuvainen. Aivojen rakenteessa tapahtuvat muutokset lisäävät riskinottoa, voimistavat tunnereaktioita sekä heikentävät nuoren kykyä arvioida tai ennakoida tekojen seurauksia. Biologiset tekijät, kuten limakalvojen muutokset ja vielä kehittymätön immuunipuolustus, taas altistavat nuoren herkemmin seksitautitartunnoille ja niiden jälkitaudeille, kuten tulehduksille. Seksuaali-identiteetti muotoutuu ja itsetuntemus kehittyy nuoruudessa. Nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen panostaminen onkin sijoitus, jolla on myönteisiä vaikutuksia läpi elämän.

Suomalaisten nuorten seksuaaliterveys on monilla mittareilla katsottuna varsin hyvä. Esimerkiksi alle 20-vuotiailla todettujen klamydiatartuntojen määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosien aikana ja alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytysten ja synnytysten määrä on vähentynyt. Hyvistä kehitysaskelista huolimatta myös haasteita riittää. Seurantatiedot osoittavat, että nuorten tiedot seksuaaliterveydestä ovat heikentyneet 2000-luvulla. Viime aikoina esillä ovat olleet myös seksuaalinen häirintä ja väkivalta, jotka ovat valitettavan yleisiä nuorten arjessa. Kouluterveyskyselyn perusteella ammattiin opiskelevista pojista kahdeksan prosenttia ja tytöistä joka kolmas on kokenut seksuaalista häirintää.

Toistuvien klamydiatartuntojen eli samalla henkilöllä toistuvasti todettujen klamydiainfektioiden määrä on noussut ja tippuritartunnat ovat lisääntyneet viime vuosina etenkin nuorilla naisilla. Klamydia on nuorten tauti; 80 prosenttia kaikista klamydiatartunnoista todetaan alle 29-vuotiailla. Hoitamattomat infektiot ja niiden jälkitaudit ovat merkittävä terveysongelma ja niiden vaikutukset seksuaaliterveyteen voivat olla vakavia ja pitkäaikaisia. Seurauksena hoitamattomasta infektiosta voi olla esimerkiksi lapsettomuus.

Seksuaaliterveydessä, kuten väestön terveydessä muutenkin, näkyvät sosioekonomiset erot. Nuorten ongelmien kasautuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen ja syrjäytyminen ovat riskejä myös seksuaaliterveyden kannalta. Heikkoon seksuaaliterveyteen ovat yhteydessä muun muassa huoltajilta tai muilta aikuisilta saatavan tuen puute, psyykkinen pahoinvointi, alkoholin käyttö ja heikko sosiaalinen tukiverkosto. Omassa tutkimuksessani erityisesti ne nuoret, jotka kokivat kouluterveydenhoitajalle pääsyn vaikeaksi, olivat niitä, joilla oli muita enemmän seksuaaliterveyden riskejä. Seksuaaliterveyden edistämisessä on mielestäni ratkaistava se, miten tavoitetaan juuri niitä nuoria, joita ei kohdata esimerkiksi kouluterveydenhuollon kautta, mutta jotka hyötyisivät ehkä eniten terveydenhuollon palveluista.

 

Monimuotoinen seksuaalisuus

 

Väitöstutkimukseni tulosten perusteella nuorten seksuaalikäyttäytyminen on monimuotoista ja aktiivista heti alusta lähtien. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat iältään 16-17-vuotiaita. Nuorista 63 prosenttia oli seksuaalisesti aktiivisia. Ensimmäiset seksikokemukset nuorilla olivat 14-15-vuotiaana; 14-vuotiaana tai aikaisemmin yhdynnän oli kokenut lähes 40 % vastaajista. Suuseksi oli vastaajien keskuudessa yhtä yleistä kuin yhdynnät. Joka viidennellä oli kokemuksia myös anaaliyhdynnästä. Joka kolmannella vastaajista oli ollut vähintään viisi seksikumppania, mikä on aikaisempia tutkimuksia suurempi määrä.

Viidesosalla (17 prosenttia) seksuaalisesti aktiivisista nuorista oli ollut samaa sukupuolta oleva seksikumppani. Joissain aikaisemmissa tutkimuksissa ei-heteroseksuaalisten nuorten osuudeksi on arvioitu noin kymmenen prosenttia. Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että tutkimuksessani en pyytänyt nuorta määrittelemään seksuaalista suuntautumistaan, vaan lomakkeessa kysyttiin ainoastaan seksikokemuksista samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Samaa sukupuolta olevien kumppaneiden ja erilaisten seksitapojen yleisyys on tärkeä tulos seksuaalikasvatuksen kannalta. Seksuaalisuudesta ja seksistä on välttämätöntä puhua moninaisuutta huomioiden ja arvostaen sekä luopua hetero-oletuksesta.

 

Seksitautitesteistä kannattaa puhua

 

Vaikka nuorten seksuaalikäyttäytyminen on aktiivista, kondomin käyttö on edelleen epäsäännöllistä ja seksitautitesteissä käyminen vähäistä. Tutkimukseen osallistuneista ammattiin opiskelevista tytöistä 38 prosenttia oli käynyt testeissä. Pojista testeissä oli käynyt ainoastaan 9 prosenttia. Seksitautitesteissä käyminen oli tutkimuksessa ainoa muuttuja, jossa ilmeni eroja ennen interventiota ja sen jälkeen tehdyissä mittauksissa. Interventioryhmässä testeissä käyminen oli tilastollisesti merkitsevästi yleisempää intervention jälkeen kuin ennen interventiota. Vastaavaa eroa ei ollut kontrolliryhmässä.

Vaikka tulosten tulkinnassa on syytä olla varovainen, antavat tulokset rohkaisevia viitteitä siitä, että testeistä puhumista ja niihin rohkaisemista kannattaa tehdä osana seksuaalikasvatusta. Seksitautien varhainen toteaminen ja myös kumppaneiden hoitaminen tarvittaessa ovat merkittävä osa seksuaaliterveyden edistämistä. Testaamisen kannalta tärkeää on huomioida nuorten suuseksin ja anaaliyhdyntöjen yleisyys. Seksitautitestit on otettava oikeasta paikasta, esimerkiksi suun limakalvolta, jotta diagnoosi voidaan tehdä oikein. Poikien seksitautitestauksen lisääminen on selkeä haaste ja testejä on syytä aktiivisesti tarjota nuorille terveydenhuollossa niissä tilanteissa, joissa nuoria kohdataan. Jos tyttö testataan ja hoidetaan, mutta seksikumppani jää hoitamatta, on toistuvien tartuntojen kierre valmis.

 

Hiv-infektion tartuntatavoista tiedetään huonosti

 

Nuorten seksuaalikäyttäytymiseen liittyvät tiedot olivat tutkimukseni tulosten perusteella heikot. Tytöistä 15 prosentilla ja pojista 36 prosentilla oli erittäin heikot tiedot seksitaudeista ja niiltä suojautumisesta. Heikoimmin tiedettiin kysymys seksitautien oireettomuudesta: Vain yksi neljästä tiesi, että kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia. Myös hiv-infektion tartuntatavat olivat suurelle osalle nuoria tuntemattomia: Alle puolet (47 prosenttia) nuorista tiesi, ettei hiv tartu suutelemalla ja 56 prosenttia tiesi, ettei hiv voi tarttua wc-istuimen reunalta.

Oikeat ja ajantasaiset tiedot ovat tärkeä, jotta nuori voi tehdä tietoisia päätöksiä seksuaaliterveyteen liittyen. Vaikka hiv-tartuntojen määrä on Suomessa pysynyt varsin maltillisena, ei hiviä voida tänäkään päivänä unohtaa seksuaalikasvatuksessa. Tieto ja puhuminen auttavat suojautumaan, mutta myös vähentävät seksitauteihin liittyvää stigmaa ja turhia pelkoja.

 

Seksuaalikasvatus on asennekysymys?

 

Nuorten seksuaalikasvatus on otettu yhdeksi painopisteistä sosiaali- ja terveysministeriön vuoteen 2021 ulottuvassa seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa. Oppilaitoksissa tehtävä seksuaalikasvatus on merkittävää, koska koulujen kautta tavoitetaan suuri osa suomalaisista nuorista. Myös nuoret itse nostavat oppilaitoksen tai koulun tärkeimmäksi seksuaaliterveystiedon lähteeksi. Seksuaalikasvatus sisältyy oppilaitosten opetussuunnitelmaan, mutta integroituu terveystiedon sisältöihin. Käytännössä resurssit ja aika seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen kouluissa vaihtelevat ja toteutus on riippuvainen yksittäisistä opettajista, heidän kiinnostuksestaan ja osaamisestaan aiheeseen liittyen.

Nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvät aiheet pysyvät ajankohtaisina vuodesta toiseen. Ja miksi eivät pysyisi: Jokainen uusi sukupolvi tarvitsee tiedot, taidot ja välineitä seksuaaliterveyteen ja seksuaalisuuteen liittyen. Seksuaalikasvatus on toki paljon muutakin, kuin testaamista, opetusta tai kondomien jakamista. Seksuaalisuus on niin keskeinen osa ihmisyyttämme, ettei sitä voida erottaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen edistämisestä.

Tutkimuksessani toteutettu interventio oli varsin lyhyt, mutta se sai myönteisen vastaanoton nuorten parissa. Interventioon osallistuneet oppilaitokset kertoivat, että nuoret olivat käyneet kyselemässä kondomeja pitkään tutkimuksen päättymisen jälkeenkin. Interventioiden ja toimenpiteiden ohella suuri merkitys on nuoria kohtaavien aikuisten myönteisillä asenteilla, moninaisuuden kunnioittamisella ja luvan antamisella puhua seksuaalisuudesta. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen ei ole riski vaan voimavara. Seksuaalisuus on luonnollinen ja myönteinen ihmisyyden osa. Seksuaalikasvatuksen tulee lähteä siitä, että jokaisella on oikeus turvalliseen, hyvää mieltä ja hyvinvointia tuottavaan seksuaalisuuteen.

Teksti on lyhennelmä Tampereen yliopiston Alusta! -verkkolehdessä 23.8.2019 julkaistusta kirjoituksesta

 

Kirjoittaja

Marja Pakarinen
Nuorten Palvelu ry:n toiminnanjohtaja, joka väitteli kesäkuussa 2019 terveystieteiden tohtoriksi Tampereen yliopistosta

 

Marja Pakarinen

toiminnanjohtaja
hallinto, talous, henkilöstöasiat, verkostot, viestintä

+ 358 40 487 4806
marja.pakarinen@nuortenpalvelu.fi

Nuorten Palvelu ry
Tulliportinkatu 34
70100 Kuopio

puh. 0400 182 047
nuortenpalvelu@
nuortenpalvelu.fi

Y-tunnus 0292537-3

Toimintaa on tukemassa: