Nuoret näkyvät ja kuuluvat kaikkialla julkisissa tiloissa. Joskus nuorten oleminen voi aiheuttaa aikuisissa hämmennystä ja pelkoa: Miten ne nyt noin metelöivät? Oliko tuo tappelun alku? Kuuluvatko nämä johonkin jengiin, pitäisikö pitää laukusta tiukemmin kiinni?
Nuoruuden yksi kehitystehtävistä on irtaantua kodin ja perheen vaikutuspiiristä, opetella kohti itsenäisempää elämää sekä liittyä uusiin yhteisöihin. Tässä elämänvaiheessa kaverit ja vertaiset ovat tärkeitä, sillä kavereiden kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja etsitään omalta tuntuvaa porukkaa, jossa kokea yhteenkuuluvuutta.
Julkiset ja puolijulkiset tilat kuten kauppakeskukset, kirjastot ja liikennemyymälät ovatkin monelle nuorelle tärkeitä ja helposti saavutettavia ajanviettopaikkoja. Nämä tilat sijaitsevat useimmiten hyvien kulkuyhteyksien varrella, tarjoavat palveluita, lämpimän sisätilan talvisin sekä tietysti ympärille muita ihmisiä ja valvontaa. Vaikka porukassa hengailevat nuoret usein haluavatkin olla aikuisilta hieman piilossa ja omissa oloissaan, on nuorille silti tärkeää tietää, että paikalla olevilta aikuisilta saa turvaa ja myös järjestyksenvalvonta on paikalla tarvittaessa.
Toisinaan kauppakeskuksessa tai kirjastossa asioivien aikuisten huomio kiinnittyy äänekkäisiin nuorisoporukoihin. Viime vuosien varsin negatiivissävytteinen uutisointi nuorten ilmiöistä on myös omiaan lietsomaan aikuisten pelkoja ja ennakkoluuloja.
Nuoret ovat porukassa liikkuessaan kuitenkin harvoin pahoilla aikeilla. Toki toisinaan joukossa tyhmyys tiivistyy, ja ryhmäpaine saattaa ajaa nuoria tekemään hölmöyksiä, kuten sotkemaan paikkoja tai härnäämään toisiaan.
Lähes aina kyse on kuitenkin niinkin simppelistä asiasta kuin nuoruudesta: Nuoret hakevat ryhmästä turvaa ja toisinaan esimerkiksi huudoksi yltyminen johtuu pelkästään innostuksesta ja hyvästä läpänheitosta, toisinaan taas sillä saatetaan tietoisesti hakea huomiota ja erottautua muista porukoista. Nuorten käyttäytyminen rikkoo aikuisten maailman sosiaalisia normeja, ja hyvä niin.
Nuorilla on oikeus viettää aikaansa näissä tiloissa aivan kuten kaikilla muillakin kaupunkilaisilla. Monelle kauppakeskuksessa hengaavalle nuorelle keskus on paikka, jossa kiinnitytään yhteisöihin, ympäröivään asuinalueeseen ja yhteiskuntaan ja saadaan näin osallisuuden kokemuksia. Erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville nuorille kauppakeskus saattaa olla yksi ainoita mahdollisia turvallisia tiloja heidän arjessaan.
Toisinaan nuorten näkökulmasta julkisten tilojen suunnittelu ja arkkitehtuuri on jopa syrjivää. Edelleen monet paikat suunnitellaan niin, ettei niihin jäätäisi istumaan ja viihtymään. Julkisten tilojen suunnittelussa aikuiset ovat tekijöitä ja nuoret kohteita, ja valitettavan usein nuorten ääntä, tarpeita ja näkemyksiä ei kuunnella.
Nuoret ovat kuitenkin aktiivisia ja luovia kaupunkitilan käyttäjiä. Tilojen olisi tärkeää mahdollistaa nuorille ikävaiheeseen kuuluvaa vapaata oleskelua ja sitä kautta tukea nuoruuden kehitystehtäviä. Monet nuoret kokevat, että nuorille suunnatut tilat ovat hyvä asia, mutta vain harva käyttää niitä tai kokee ne omakseen. Osasyy lienee siinä, että tilat ovat useimmiten juuri aikuisten suunnittelemia ja sopiva käytös niissä aikuisten sosiaalisesti määrittelemää.
Aikuisten asiakkaiden tai kauppakeskuksen henkilökunnan mahdollinen penseä suhtautuminen nuoriin ja heidän oleskeluunsa luo nuorille helposti kokemuksen siitä, ettei heitä halutakaan ottaa osaksi yhteisöjä. Jotkut nuoret jopa kokevat, että aikuiset syrjivät heitä: katsovat pahasti, halveksivat, kontrolloivat ja tekevät ennakkoluuloisia oletuksia nuorista.
Aikuisten esimerkillä on nuoriin suuri vaikutus. Se, millaisia kohtaamisia aikuisilla ja nuorilla on nuorten suosimissa tiloissa, on ensiarvoisen tärkeää haasteiden ennaltaehkäisemiseksi. Rento ilmapiiri, kontaktin ottaminen nuoriin positiivisella mielellä ja nuorten puolelle asettuminen rakentavat luottamusta ja turvallisuutta. Kenenkään huonoa käytöstä ei pidä katsoa läpi sormien, mutta jos ja kun emme salli nuorilta huonoa käytöstä, täytyy meidän itse toimia esimerkkinä hyvästä käytöksestä ja vuorovaikutuksesta.
Välillä voi olla aikuisena hyvä palata muistoissaan taaksepäin ja pohtia, millainen hengailija itse oli nuorena, missä vietti aikaansa kavereiden kanssa ja miten aikuiset siihen suhtautuivat. Voisimmeko pienen itsereflektion kautta löytää uudelleen yhteyden omaan nuoreen itseemme ja siten myös ymmärtäväisempää näkökulmaa tämän päivän nuorten oleskeluun ja suhtautumiseemme heihin?
Rakkaudellisesti, Nuorten reviireillä -tiimi
