Hei kaikki lukijat!
Harjoitteluni Nuorten Palvelussa on päättynyt, ja sen vuoksi teen vielä tämmöisen omia fiiliksiä kasaavan blogitekstin. Tämä harjoittelu on ollut hyvin silmiä avaava kokemus järjestötyön kentästä ja erityisesti Etsivästä Nettityöstä. Harjoittelussani olen osallistunut palavereihin, työnohjaukseen, minulle on pidetty eri palveluiden perehdytyksiä ja pääsin yleisestikin tutustumaan järjestöön.
Pääasiallinen harjoitteluni oli Etsivässä Nettityössä, jossa keskustelin nuorten kanssa monista eri aiheista, jotka koskivat heidän elämäänsä ja joista he halusivat puhua. Nuorten kertomat aiheet olivat usein hyvin vakavia ja raskaita. Keskustelun aikana sai usein miettiä oikeita sanoja, joilla saisi autettua nuoria. Välillä omat keinot eivät aina riittäneet ja silloin on todella tärkeää muun työporukan tuki, jonka merkityksen ymmärrän nyt paljon paremmin. Onnistumisiakin kumminkin tuli lähes joka ilta, esim. sain keskustelulla estettyä nuorta satuttamasta itseään. Nuori oli soittanut linkkaamaani kriisipuhelimen numeroon tai vuoron lopussa nuori kertoi itse keskustelusta olleen apua hänelle. Näillä onnistumisilla koki joka työvuoro vaikuttaneensa johonkin ja tehneensä jotain tärkeää.
Mitä harjoittelustani halusin eniten oppia, oli saada parempi ymmärrys netissä tapahtuvan kohtaamisen merkityksestä ja miten tärkeää se on yksilön hyvinvoinnille ja sosiaaliselle vahvistamiselle. Netissä tapahtuvan kohtaamisen merkitys saa tällaisena erikoisena aikana vielä suuremman merkityksen, kun kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista pitää välttää. Osa nuorista ei valitettavasti ole edes minkään avun piirissä, jolloin heillä ei välttämättä ketään, kelle puhua ongelmistaan. Onneksi he ovat löytäneet meidät.
Tiivistetysti harkka oli hyvin opettavainen ja nyt ymmärrän paljon paremmin Nuorten Palvelun toimintaa ja sen merkitystä. Halusinkin harkassani oppia uutta ja sitä sainkin. Hienoa oli päästä kuulemaan myös muistakin palveluista kunnollisilla perehdytyksillä, vaikka käytännön kokemus jäikin vähän vajaammaksi tilanteen takia.
Kevät alkaa olla jo pitkällä ja kesä häämöttää jo nurkan takana. Mitähän kesä tuo tullessaan, se on vielä mysteeri, mutta toivottavasti kaikkea hyvää. En kerennyt kevään aikana vielä oppia kunnolla käsillä seisontaa, ehkä kesän aikana sitten.
Hyvää tulevaa kesää!
Muistakaa pestä kätenne!
Jesse
